Tampereen Ooppera: Veljeni Vartija

Missä:Tampere-talossa

Milloin: Pe 16.2.2018 klo 18.30, kantaesitys Su 18.2. klo 15.00
Ke 21.2. klo 18.30 (YLE televisioi) La 24.2. klo 15.00 To 1.3. klo 18.30 La 3.3. klo 15.00

Sävellys Olli Kortekangas
Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali
Libretto ja ohjaus Tuomas Parkkinen
Puvut Tarja Simone
Lavastus Kati Lukka
Valosuunnittelu Ville Syrjä

Rooleissa:

Tuuli Takala Amanda Rossi
Ville Rusanen Eemil Rossi
Tuomas Katajala Iisakki Friman
Juha Kotilainen Johannes Rossi
Päivi Nisula Rauha Valkonen
Erica Back Serafina Suomi
Virpi Räisänen Hanna Waltz
Suvi Väyrynen Onni Kontio
Tuomas Pursio Tuntematon sotilas

sekä Tampere Filharmonia, Tampereen Oopperan kuoro ja Tampereen Oopperan lapsikuoro.

Linkki Ylen sivuille: https://areena.yle.fi/1-4313553

Lähetyksen jälkeen ooppera on katsottavissa Areenassa 22.2.2018 alkaen 6 kk ajan 20.8.2018 asti.
Teos nähdään myös Yle Teemalla pääsiäisenä.

Silmänräpäys sitten -

Kävin katsomassa Veljeni vartijan kantaesityksen Tampereella 16.12. 2018. Tämän lisäksi katsoin YLE: n televisioiman näytöksen 21.02.2018. Veljeni vartija on Tampereen Oopperan tilausteos, jonka aiheena on vuoden 1918 sisällissota. Kyseessä on uusin suomalainen ja ensimmäinen Tampereelle sijoittuva ooppera.

"Paljon synkkää ja surullista", oli ennakko-oletukseni. Toki oopperassa oli synkät hetkensä ja surullisia kohtaloita, mutta ennakko-oletukseni oli muuten pielessä. En osannut aavistaa, miten musiikillisesti monipuolista, teemoiltaan monivivahteista ja kuitenkin helposti lähestyttävää teosta olin menossa katsomaan. Materiaalista olisi voinut kirjoittaa kaksikin teosta ja keskittyä siten tiettyihin teemoihin enemmän. Nyt ooppera eteni välillä hengästyttävääkin vauhtia.

Musiikillisesti Veljeni vartija sisälsi monenlaista: pieniä kuoro-osia, suuria kuoro-osia, lapsikuorolle oma osa. Solisteille perinteisiä aarioita, duettoja ja trio. Musiikin tyylissä oli paljon vaihtelua. Oli kepeää ja synkkää teemaa, parodiaa, pilkkalaulua ja jopa kabaree-tyyliä.

Sekä säveltäjä Olli Kortekangas että libretisti Tuomas Parkkinen ovat painottaneet, että ooppera lähtee liikkeelle pienestä ihmisestä. Tarinan keskiössä on Rossin perhe, joka jakautuu sisällissodan mainingeissa. Rossin perhe läheisineen kuvastaa Suomea pienoiskoossa. Hahmot ja heidän kohtalonsa ovat kuvitteellisia, mutta ympäröivät tapahtumat nojautuvat tiukasti historiallisiin tapahtumiin. Ajallisesti teos kattaa noin neljän ja puolen vuoden aikajakson.

Ainoastaan yhdelle roolihahmolle on esikuvansa tosielämässä. Onni Kontion hahmo pohjautuu 14-vuotiaaseen oululaiseen lapsisotilaaseen Onni Kokkoon. Parkkinen kertoi päätyneensä Kokkoon, koska Kokosta tuli kuolemansa myötä valkoisen armeijan ikoninen sankari. Toinen syy ottaa Onni Kontion hahmo oopperaan mukaan oli se, että kyseessä on housurooli. Housuroolissa naislaulaja esittää poikaa tai nuorta miestä. Parkkisen mukaan housurooli on myös kumarrus oopperan historialle.(YLE:n haastattelu oopperan kohdasta 1:32:16 eteenpäin).

Agitaattorin ja kansankiihottajan Hanna Waltzin rooliksi on mainittu myös kohtalokas nainen. Hän toimii takapiruna ja käänteisen omatunnon äänenä yllyttämässä hahmoja väkivaltaan. Ensi-illassa Virpi Räisäsen ääni ei valitettavasti kantanut orkesterin yli ja agitaattorin sanoma jäi tekstityksen varaan. Keskiviikon televisioinnissa ääni kantoi hyvin. Parkkisen mukaan Waltzin hahmo edustaa maagista realismia (YLE:n haastattelu oopperan kohdasta 1:29 eteenpäin).

Tampereen läsnäolo toteutuu upean lavastuksen avulla. Yksinkertaisilta näyttävin keinoin on luotu helposti tunnistettavia paikkoja. Kolmannen näytöksen alussa näyttämö muuttui Tampereen teatteriksi punaisten kankaiden ja näytelmäkirjailijoiden nimien avulla. Kalevankankaan hautausmaa muodostui kahteen kertaan, kun taisteluissa kuolleiden haudoille kannettiin ristit. Oivaltavaa ja vähäeleistä.

Kaikkein hienointa lavastuksessa oli kuitenkin kuorokohtaus Johanneksen kirkossa. Hugo Simbergin maalauksen köynnöksenkantajapojat olivat osa kuoroa, joka puhkesi laulamaan pakolaiskuoron kanssa Mustaa, mustaa. Koska Tampere-talo ei ole teatteri eikä oopperatalo, on lavastus rakennettu paikan päälle.

Näin hienosti tehdyn Tampereen voisi mielestäni pakata matkalaukkuun ja laittaa kiertueelle muihin kaupunkeihin, sillä vain kuusi esitystä tuntuu oopperan luomiseen käytetyn valtavan työmäärän ja henkilötyövuosien tuhlaukselta. Tarinan taistelut olivat Tampereella, mutta sisällissodan tapahtumat koskettivat koko kansakuntaa. Esittäkää siis ihmeessä Veljeni vartijaa vielä muuallakin!

Mielenkiintoista olisi myös nähdä jatkoa tarinalle. Mitä tapahtui loppunäytöksen jälkeen ja seuraavat kaksikymmentä vuotta? Miten jakautunut kansakunta kykeni yhdistymään Talvisodan alla? Olisiko siinä tilausta seuraavalle tamperelaisoopperalle?

Nosferatu: Nyt jo kuulen Kuolonlinnun laulun

Lübecker Salzschpeicher, joka toimi elokuvassa myös Nosferatun kaupunkikotina.

Missä:Kotisohvalla

Milloin: YLE-Areenasta 9.12 2017 - 9.3.2018 eli 90 päivää.

Ensi ilta oli Haagissa 17. helmikuuta 1922

Ohjaus: Friedrich Wilhelm Murnau.

Nimiooleissa: Max Schreck, Alexander Granach, Gustav von Wangenheim, Greta Schröder

Restaurointi: Luciano Berriatúa / Friedrich-Wilhelm-Murnau-Stiftung 2005–2006.

Tietoa elokuvasta ja sen taustoista

Nosferatun oli alunperin tarkoitus olla mukaelma Bram Stokerin romaanista Dracula. Stokerin leski, joka omisti Draculan tekijänoikeudet ei kuitenkaan antanut lupaa filmatisoinnille. Siispä F. W. Murnau lainasi Bram Stokerin työn ilman lupaa ja teki henkilön- ja paikannimiin pieniä muutoksia, ajatellen ehkä, että laina jäisi huomaamatta. Laina ei kuitenkaan jäänyt Stokerin leskeltä huomaamatta ja tämä haastoi elokuvan tuottaneen yhtiön oikeuteen. Oikeus linjasi, että tekijänoikeutta on loukattu ja määräsi elokuvan kaikki Saksassa olevat kopiot poltettavaksi.

Onneksi jokunen kopio säästyi tuholta ja niistä on voitu koostaa meidän nykykatsojien ja aiempien katsojien iloksi kokonainen elokuva. Muutama kopio oli ehditty toimittaa muun muassa Yhdysvaltoihin, jossa elokuva sai ensi-iltansa seitsemän vuotta saksankielisen ensiesityksen jälkeen, vuonna 1929. Oikeusjutusta syntynyt kohu möi niin elokuvaa kuin kirjaakin. Vaikka paljon Nosferatun filmikopioita tuhottiin, niin elokuva kiersi maailmaa edelleen.

Aivan alkuperäistä, kokonaista teosta ei kuitenkaan ole säilynyt."YLE Teemalla esitettävä Nosferatu on Friedrich-Wilhelm-Murnau-Stiftungin toimesta restauroitu versio, joka perustuu lähinnä erääseen Ranskassa säilyneeseen väritettyyn kopioon; osia on digitoitu tšekkiläisestä ja plansseja saksalaisesta kopiosta. Lisäksi elokuvaan on toteutettu kadonneita tekstiplansseja pieteetillä alkuperäisen typografian mukaisesti." Lisää tietoa YLEllä esitettävästä versiosta tästä.

Kreivi Orlokin ei-inhimillinen olemus - eläimellisyys

Kreivi Orlok on muodoltaan kovin erilainen kuin myöhempien vampyyrielokuvien vakiinnuttama frakkiin pukeutuva herramiesvampyyri. Todella hieno takki Orlokilla kuitenkin kyllä on. Hän muistuttaa enemmän eläintä kuin ihmistä. Kreivillä on varsin pitkät etuhampaat, hän on kovin kalpea ja muutenkin kummitusmaisen oloinen. Rottamaiset etuhampaat ja hurjat kynnet liittävät hänet yhtäältä hänen mukanaan kulkeviin rottiin ja rottien kautta ruttoon, tartuntatauteihin ja kuolemaan. Kreivi Orlok vaikuttaa olevan surullinen ja yksinäinen hahmo eikä hän oikein tiedä eikä taida välittääkään siitä, miten ihmisten kanssa toimitaan.

Elokuva on kestänyt aikaa jo lähes vuosisadan. Se etenee tapahtumiltaan hitaammin kuin nykyfilmit. Tyyliltään elokuva on erittäin mahtipontinen ja pateettinen. Elokuvan visuaalisesti tunnetuimmassa kohtauksessa pelkkä Orlokin varjo kiipeää portaita Hutterin asuntoon. Ainoa, mikä elokuvassa varsinaisesti häiritsee on se, että herra Hutter ei millään tajua että kreivi Orlok on vampyyri. Tämä sama ominaisuus on sittemmin sälytetty useille Hutter/Harker -hahmoille.

Elokuva ei nykykatsojaa pelota, mutta antaa paljon ajattelemisen aihetta. Itseäni ihmetyttää muun muassa se, että miksi elokuvaan aina löytyy uhrautujanaisia? Toisin sanoen jostain uhasta ei päästä, ellei kaunis neitokainen ole valmis uhraamaan henkeään elokuvan "hirviölle". Laitan sanan hirviö tässä lainausmerkkeihin siksi, että lukija/katsoja voi itse elokuvaa katsoessaan päätellä kuka kulloinkin on varsinainen hirviö. Muun muassa elokuvista Nosferatu, Frankenstein, Frankensteinin morsian, Susimies ja Näkymätön mies löytyy klassinen nuori, kaunis ja mahdollisesti vähän yksinkertainen uhrautujanainen. Tästä virkistävänä poikkeuksena on Muumio (1932) jossa Ankh-es-en-Amon ei suostu uhrattavaksi ja omalla toiminnallaan aiheuttaa elokuvassa merkittävän suunnanmuutoksen.

Lähteet:

All copies of the cult classic “Nosferatu” were ordered to be destroyed after Bram Stoker’s widow had sued the makers of the film for copyright infringement

https://www.thevintagenews.com/2017/04/05/all-copies-of-the-cult-classic-nosferatu-were-ordered-to-be-destroyed-after-bram-stokers-widow-had-sued-the-makers-of-the-film-for-copyright-infringement/. Haettu 10.10.2017

Wikipedia; Nosferatu

https://en.wikipedia.org/wiki/Nosferatu#cite_note-2. Haettu 10.10.2017

Nosferatu ja Dracula – vampyyrihistoriaa Teemalauantaissa 9.12.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/05/nosferatu-ja-dracula-vampyyrihistoriaa-teemalauantaissa-912. Haettu 10.10.2017

Great Movie Nosferatu https://www.rogerebert.com/reviews/great-movie-nosferatu-1922. Haettu 10.01.2017

Nosferatun iMDb-sivu http://www.imdb.com/title/tt0013442/?ref_=nv_sr_1.Haettu 12.01.17

Nosferatun tv-tropes -sivusto http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Film/Nosferatu